Peliasiaa

Varoitus: jos pelaaminen ei kiinnosta yhtään, hyppää tämä postaus yli ^^'

Viikonloppuna saatiin vihdoin toinen hylly peleille. Seinätilaa ei riittänyt kunnolliselle kirjahyllylle, joten kaksi minihyllykköä vaatekaapin ja oven välissä sai riittää :'D Varjoisa nurkka, mutta väliäkös sillä.

Aikaisemmissa kuvissa on ainakin ollut taustalla pelijulisteita ja olen jossain saattanut mainita pelaavani, mutta haluan nyt puhua pelaamisestani vähän laajemmin.

Yhtä paljon kun käytän itse pelaamiseen menee netissä sihen, että katson lets play -videoita, streameja tai peliuutisia.Tilasin ennen Pelaajaa monta vuotta, mutta kun opiskelijana rahat olivat vähissä ja tiesin kaiken netin kautta jo ennen kuin sain lehden käteeni, päätin (hieman haikeana) lopettaa tilauksen.

Itse pelaaminen tapahtuu monessa muodossa, oikeastaan ainoa millä en pelaa on kännykkä (älypuhelimeen saisi vaikka mitä pelejä, mutta olen tehnyt sen päätöksen etten lataa yhtäkään, koska pelikiintiö tulee muutenkin täyteen). Taloudessa on seitsemän konsolia ja PSP, sekä tietenkin tietokone. Olin ennen pelkästään konsolipelaaja, mutta poikaystäväni näytti tietokonepelien ihmeelliset salat ja upeat grafiikat, ja nykyään pelaan molemmilla. PS2 on ollut suosikkini, sain sen joululahjaksi silloin kun se ilmestyi, ja sille olenkin haalinut kaikkein eniten pelejä - ennen kuin muutettiin yhteen myin ison osan mitä olin pelannut läpi - ja monet niistä kuuluu yhä suosikkeihini. Vanhat Spyrot, Chras Bandicootit ja Ratchet & Clank ovat yhä niitä, mitä pelaan läpi uudestaan ja uudestaan. Kaikki näistä ovat tosin huonontuneet ajan myötä, uusimpia pelejä en ole enää edes ostanut. Muuten pelimakuni on aika laaja: ajopelit (Burnout <3), seikkailu, platformerit, aivopähkinäpelit, kauhu, melkein kaikki käy. Ainoastaan JRPG:itä en ole pelannut niiden työläisyyden vuoksi, ja räiskintäpeleihin en ole mieltynyt. Ainakaan sotapelejä en voisi kuvitella pelaavani montaa tuntia putkeen: omistan pari Medal of Honoria ja niitä voi hetken pelata, mutta kaipaan ammuskelun kaveriksi muutakin. Esimerkiksi GTA V on todella hauska pelata, etenkin kavereiden kanssa.

Konsolit tosiaan ovat NES, SNES, XBox, XBox360, PS1, PS2, PS3 (ja PSP). Koska tietokoneen näyttöjä on kaksi, sain idean - miksei myös kaksi TV:tä? Vanha putkitelkkari vanhoille konsoleille ja 39" littutv uusille konsoleille. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta Super Mario oli aika hirveää katsottavaa, kun pikselin koko venyi aivan liian suureksi. Ja kun tv-taso on tarpeeksi iso konsolitilan vuoksi, siihen mahtui kaksi telkkaria joten why not? Tason alemmissa koloissa pidetään varaohjaimia ja paria sillä hetkellä eniten pelattua peliä, yritän pitää huolen ettei puolet pelihyllystä päädy siihen :'D Kahdessa piilossa olevassa kolossa on random roinaa, yksi kolo menee isoimmalle kaiuttimelle (pikkukaiuttimet mahtui telkkareiden taakse). Halusin kunnon äänentoiston, koska se lisää heti tunnelmaa pelien lisäksi myös elokuviin.

Tason takaa pilkistää ompelupöytäni sotku, mutta sen eteen tarvitaan tilaakin joten konsolitaso on heti sohvassa kiinni. Sohva on levitettävä ja todella mukava, sen kun avaa voi makoilla ja pelata tai katsoa leffoja nin kauan kuin vapaa-aika antaa periksi :P Ja sohva söi todella kätevästi sisäänsä Guitar Heron kolme kitaraa ja rummut (muun sälän lisäksi), joten vaikka se onkin iso, se säästää tilaa tavalliseen sohvaan verrattuna. (Istun kuvaa varten selkänojalla, Marilyn Mansonin seinälippu näkyy aika hyvin! Klamydian taas oli liian vaalea.)

Loppuun voin vaikka selittää pelistä, mitä pelaan nyt eniten eli Diablo kolmosesta. Pelasin sen pari kertaa läpi tietokoneella kun se ilmestyi, witch doctor oli suosikkini. Pelissä on ongelmansa ja miinuksensa mutta se oli silti mielestäni hyvä peli, joten nyt kun se ilmestyi konsolille, olemme pelanneet sitä kaksinpelinä. Tykkään siitä ettei sitä toteutettu split screenillä, vaikka välillä teleporttaus tökkii ja kumpikaan ei vaan voi liikkua jos olemme vaikka eri kulmien takana. Omat lootit olisivat olleet kiva, mutta plussaa kun auction house on poistettu!

Tavallaan on hyvä että pc-version pelaamisesta on aikaa, koska kaikki valikot on luonnollisesti täytynyt uudistaa. Nyt muutos ei tunnu niin pahalta kun olen ehtinyt jo vähän unohtaa miltä ne ennen näytti, vaikka PC:n oli mielestäni selkeämpi, ainakin skillien ja inventoryn osalta. Nyt pelaan demon hunterilla, hahmo mitä en ole ennen pelannut ja siksi valitsin juuri sen. Täytyy myöntää että etenkin kaksinpelinä se on erittäin koukuttava, ja vaikka konsolin grafiikat eivät tietokoneelle pärjääkään, sohvalla on tullut silti paljon aikaa kulutettua. En osaa täysin sanoa, kummasta pidän enemmän: Diablon PC vai konsoliversiosta. Molemmat ovat viihdyttäviä.

Siinä oli vähän pelilöpinää, en tiedä kuinka hyvin se liittyi blogini sisältöön... Mutta koska pelaaminen on sen verran iso osa elämääni, ajattelin kirjoittaa siitä silloin tällöin. :)